Huominen

Teosesittely

Huominen on koreografi Alpo Aaltokosken luoma sooloteos Sinikka Gripenbergille, ja keskimmäinen Aaltokosken Kancheli-Trilogian itsenäisistä osista Eilisen jälkeen (2008), Huominen (2010) ja Rukoilijat (2012). Teossarja pohjautuu georgialaissyntyisen säveltäjän Giya Kanchelin musiikkiteoksiin Aamu-, Ilta- ja Yörukoilijat.

Sinikka Gripenbergin työ tanssin parissa on jatkunut lähes 60 vuotta. Uransa jo kertaalleen lopetettuaan uuden kipinän sytytti 1990-luvulla nähty 80-vuotiaan butotanssijan esitys: Gripenberg päätti, että tanssi voi iän karttumisesta huolimatta jatkua myös hänen kohdallaan.

Huomisen liikkeelliset ja temaattiset aiheet kumpuavat tanssijan kehosta. Kyseessä ei kuitenkaan ole henkilökuva, vaan tarkoituksena on yleisemmällä tasolla tehdä näkyväksi eletyn elämän, ajankulun ja kokemuksen merkityksiä.

Tanssi: Sinikka Gripenberg
Koreografi: Alpo Aaltokoski
Musiikki: Giya Kancheli
Valosuunnittelu: Kalle Paasonen
Äänisuunnittelu: Aake Otsala
Pukusuunnittelu: Anna Perez
Kuvat ja graafinen suunnittelu: Kirsti Maula
Tuotanto: Alpo Aaltokoski Company / Nomadi-tuotanto
Tukijat: Helsingin kulttuurikeskus, Helsingin tanssiopisto

Lehdistöarvioita

Sinikka Gripenberg on vaikuttava ilmestys, kun hän saapuu ylväänä näyttämölle Anna Perezin suunnittelemassa samettisessa mekossa, joka paljastaa runsaasti tanssijan selkää. Asu on kaunis, mutta niin on sen 70-vuotias kantajakin. Hän nimenomaan osaa kantaa paitsi pukunsa, myös itsensä. Se onkin hienointa Alpo Aaltokosken Gripenbergille tekemässä tanssiteoksessa Huominen. [..] Teos on kovasti sekä tekijänsä että esittäjänsä näköinen. Aaltokoski on koreografioinut teoksen hyvin tiukkaan, eikä improvisoinnin varaa ole. Mutta tulkinta jää tanssijalle ja sen varassa on kaikki. Gripenberg on tehtävänsä tasolla, ja esitys tuntuu hyvin mietityltä ja kypsältä. Kasvojen hienovarainen ilmaisu on täynnä sisäistettyä tunnetta. [..] Pelkkä tuolilla istuminen on kohtauksena merkillisen jännitteinen. Tanssija pitää koko yleisöä hyppysissään hitain elein ja intensiivisin katsein. Teos on myös dramaattinen ja Giya Kanchelin musiikin myötä hipoo pateettisuuden rajoja, mutta ei mene kertaakaan yli. Ei synny tahattoman koomisia hetkiä vaan intensiteetillä vedetty esitys tuntuu läpeensä uskottavalta. [..] Huomion vie aluksi näyttämön etureunassa oleva lautakeinu. Sitä odottaa automaattisesti, että keinulla on joku rooli esityksessä. Odotushorisonttia rikotaan mainiosti, ja katsoja saa jäädä pohtimaan keinun merkitystä. Lapsuus, mennyt, eletty elämä? Huominen?
Helsingin Sanomat 8.10.2010 Jussi Tossavainen

Gripenbergin sooloesitys Musiikkiteatteri Kapsäkin pienellä näyttämöllä on ensi hetkistä alkaen äärimmäisen latautunut. Jokainen askel, liike ja kasvojen ilme tuntuu sisältävän sisäisesti suunnattoman paljon enemmän kuin mitä ulospäin annetaan näkyä. Tanssijan yhtä aikaa ylväs ja sensuelli olemus vangitsee katsojan tiukasti otteeseensa. [..] Hitaasti hurjistuva ja lopussa jälleen tyyntyvä esitys huokuu dramaattisuutta niin Anna Perezin yönsinisessä samettipuvussa kuin ennen kaikkea Giya Kanchelin musiikissa. Mutta tämä voimaksa tunnelataus istuu Gripenbergille. Samoin kuin Aaltokosken koreografia, joka on hyvin esittäjänsä oloinen, mutta Gripenbergin tanssiin myös uusia sävyjä. [..] Huominen on avoin, täynnä odotusta ja kenties pelkoakin, mutta tanssijalla on lopulta voimaa ja tyyneyttä kohdata se. Uutispäivä Demari, 12.10.2010, Annikki Alku

Esityshistoria

Ensi-ilta:
6.10.2010 Kapsäkki, Helsinki

Esitykset:
8.-15.10.2010 (4), Kapsäkki, Helsinki
15.-18.11.2012, Stoa Itä-Helsingin kulttuurikeskus (3)
29.5. 2015 LéSpace, Helsinki (1)
9.6.2015 Kaktus-tanssifestarit, Kaapelitehdas, Helsinki (1)
23.10.2015 Sotku, Kuopio (1)