Huominen

Sinikka Gripenberg on vaikuttava ilmestys, kun hän saapuu ylväänä näyttämölle Anna Perezin suunnittelemassa samettisessa mekossa, joka paljastaa runsaasti tanssijan selkää. Asu on kaunis, mutta niin on sen 70-vuotias kantajakin. Hän nimenomaan osaa kantaa paitsi pukunsa, myös itsensä. Se onkin hienointa Alpo Aaltokosken Gripenbergille tekemässä tanssiteoksessa Huominen. [..] Teos on kovasti sekä tekijänsä että esittäjänsä näköinen. Aaltokoski on koreografioinut teoksen hyvin tiukkaan, eikä improvisoinnin varaa ole. Mutta tulkinta jää tanssijalle ja sen varassa on kaikki. Gripenberg on tehtävänsä tasolla, ja esitys tuntuu hyvin mietityltä ja kypsältä. Kasvojen hienovarainen ilmaisu on täynnä sisäistettyä tunnetta. [..] Pelkkä tuolilla istuminen on kohtauksena merkillisen jännitteinen. Tanssija pitää koko yleisöä hyppysissään hitain elein ja intensiivisin katsein. Teos on myös dramaattinen ja Giya Kanchelin musiikin myötä hipoo pateettisuuden rajoja, mutta ei mene kertaakaan yli. Ei synny tahattoman koomisia hetkiä vaan intensiteetillä vedetty esitys tuntuu läpeensä uskottavalta. [..] Huomion vie aluksi näyttämön etureunassa oleva lautakeinu. Sitä odottaa automaattisesti, että keinulla on joku rooli esityksessä. Odotushorisonttia rikotaan mainiosti, ja katsoja saa jäädä pohtimaan keinun merkitystä. Lapsuus, mennyt, eletty elämä? Huominen?

Gripenbergin sooloesitys Musiikkiteatteri Kapsäkin pienellä näyttämöllä on ensi hetkistä alkaen äärimmäisen latautunut. Jokainen askel, liike ja kasvojen ilme tuntuu sisältävän sisäisesti suunnattoman paljon enemmän kuin mitä ulospäin annetaan näkyä. Tanssijan yhtä aikaa ylväs ja sensuelli olemus vangitsee katsojan tiukasti otteeseensa. [..] Hitaasti hurjistuva ja lopussa jälleen tyyntyvä esitys huokuu dramaattisuutta niin Anna Perezin yönsinisessä samettipuvussa kuin ennen kaikkea Giya Kanchelin musiikissa. Mutta tämä voimaksa tunnelataus istuu Gripenbergille. Samoin kuin Aaltokosken koreografia, joka on hyvin esittäjänsä oloinen, mutta Gripenbergin tanssiin myös uusia sävyjä. [..] Huominen on avoin, täynnä odotusta ja kenties pelkoakin, mutta tanssijalla on lopulta voimaa ja tyyneyttä kohdata se.