Taikuri

Sirénin liikekielessä yhdistyvät tehokkaasti toisto ja improvisatorinen ote, jotka ilmentävät hahmon samanistisuutta hienosti. Teos on myös visuaalisesti erittäin vaikuttavasti toteutettu niin valojen kuin taustaprojisoinnin osalta. Ne sopivat täydellisesti eri kohtausten jännitteisiin ja käänteisiin, joista löytyy myös hienovivahteista huumoria. … Ylävartalo paljaana Aaltokoski juoksee polvet koukussa pieniä askelia tikuttaen, ja kädet tekevät tehokkaan kiehtovia liikkeitä tai hän muuntuu joraavaksi hahmoksi, jonka lantio keikkuu ja vyötärö hetkuu. Aaltokosken tanssijan työ ja koko ilmaisu on teoksessa upeata katsottavaa.

Esitys oli nimensä veroinen: Yhtä aikaa sekä meditatiivinen sukellus ihmisen sisimpään että vahva näyttö Aaltokosken monipuolisista liikkeellisistä taidoista, joissa pieninkin ja nopeinkin liike eli ja oli hallittu. Teos myös liikkui hyvin laajalla aika- ja assosiaatiokaarella myyttisestä menneisyydestä nykyajan urbaaniin sykkeeseen tai tulevaisuuden hiljaiseen ajattomuuteen.

Som trollkarl rör han sig från absolut stillhet och koncentration till virvlande spiral, allt under det han trollar fram olika sidor av sitt väsen. Han har bara sin kropp, en käpp och två stenar, men vi ser honom röra sig genom tät skog, bubblande lera, vind och vatten och stadens danshak. Han har hjälp av Aake Oksalas suggestiva ljudvärld, Cris af Enehielm har klätt honom i kravattprydda magiska byxor, och Ervi Siren har manat fram och öppnat upp allt det som finns av ande och energier i hans seniga, knotiga kropp. Så vem är Trollkarlen? Siren eller hennes lärling?

Täydenkuun tanssien taiteellisena johtajana 1990-luvulla toiminut taiteilijaprofessori Alpo Aaltokoski on taiteilija jokaisella solullaan. Hänen ylväs, mystinen fyysisyytensä ja läsnäolonsa on vaikuttavaa. Miestä on pakko katsoa. … Kokemuksensa ansiosta Aaltokoski on näyttävä liikkuja. Hän osaa liikkua hienostuneesti, artikuloidusti ja sulavasti, mutta yhtä nopeasti hän pääsee lähelle näyttämöä. Hän osaa ottaa tanssinsa vakavasti ja antaa kaikkensa.

Tuli sykki jazztangona ja Aaltokoski vapautui sellaiseen liikkeen hurmioon, että vastaavaa on nähnyt lähinnä animaatioissa. Jo teknisesti liike on ällistyttävän vaikeaa ja lisäksi Aaltokoski teki siitä kaunista ja hauskuuttavaa. Tuuli tuntui puhaltavan sielunkin läpi ja Aaltokoski muuttui sinertävän valon avulla jääkuninkaaksi. Kohmettava ilma oli hieman pelottava elementti, mutta siinä oli myös majesteettisuutta. Taikuri on vaikuttavaa yhteistyötä Siréniltä, Aaltokoskelta sekä työryhmältä!

Mies luo näyttämölle taikakehän, josta on lähes mahdotonta irrottaa katsetta. Kykynsä käsitellä pitkiä liikejaksoja, dynamiikan vaihdoksia ja tilaa on erinomainen. Aaltokosken tanssijantyö on tarkkaa ja tinkimätöntä viimeiseen lihassyyhyn saakka.