Sykli

Teosesittely

“Pyörä ja vuosi tekevät yhä uudestaan saman kierroksen – se on jo näännyttävän tuttu. Mutta vaunut taittavat matkaa, joka on aina uusi. Joka pyörähdyksellä tie syntyy vaunujen alla, tie kaupunkiin, jota kukaan ei ole ennen nähnyt.” – Leena Krohn

Koreografia: Alpo Aaltokoski
Tanssi: Sari Lakso, Suvi Ruotoistenmäki, Pirjo Yli-Maunula
Valosuunnittelu ja lavastus: Tarja Ervasti
Valo- ja lavastusassistentti: Kaisa Salmi
Pukusuunnittelu: Päivi Uusitalo
Musiikki: Gavin Bryars
Valokuvat ja käsiohjelma: Ninna Kuismanen
Lavastuksen rakennus: Deiva Davidsson

Kesto: 40 min.

Kantaesitys: 14.10.1998 Nuku-keskus, Oulu

Lehdistöarvioita

Yhteistyö on synnyttänyt todellisen helmen. Alpo Aaltokosken töille on aina ollut ominaista perusteellinen paneutuminen kulloiseenkiin aiheeseen. Syklissä hän on kirkkaan analysoivan ja älyllisen otteen lisäksi tavoittanut tunteen ja tunnelman. Syklissä kohtaavat taitavan, teoksen dramatiikan ja ajoituksen hallitsevan koreografin, mielenkiintoisen ja mietiskelevän muusiikon Gavin Bryarsin sekä oivaltavan valo- ja lavastustaiteilijan Tarja Ervastin ajatukset. Tuloksena on harvinaista nykytanssia, missä henki ja ruumis todella kohtaavat. Sykli erottuu edukseen runsaassa nykytanssitulvassa. Se on vahvojen taiteilijoiden täysosuma.
Turun Sanomat

Koreografiassa on ajatuksen suuruutta, vaikka liikemateriaali on pikemminkin rajalliseksi rajattua kuin pursuavaa. Ja mikä Syklissä on satuttavinta, on tunteiden välittäminen/välittyminen yli rampin. Eikä tämä tapahdu millään muotoa “patologisesti” heittäytyen yhtä vähän kuin halpoihin miimikonsteihin antautumalla.
Kaleva

Alpo Aaltokosken tanssiteoksesta Sykli tuli silmieni eteen näky Matissen kuuluisasta maalauksesta Tanssi. Ilmaisu on tiivistä ja liike jatkuvaa ja energistä. Käsiohjelmassa lainataan Leena Krohnin ajatusta pyörästä, joka tekee näännyttävästi aina saman kierroksen, mutta tie ja matka sen alla on aina uusi. Sama ajatus näkyy myös Aaltokosken teoksessa. Aaltokoski on analysoinut hyvin tarkasti Bryarsin ensimmäisen jousikvarteton. Sari Lakso, Suvi Ruotoistenmäki ja Pirjo Yli-Maunula tekivät maukasta yhteistyötä.
Helsingin Sanomat

Ikuiseen kiertoon kahlittu ihminen. Syklisyyteen sidottu naisen ruumis elää koko elämänsä toistuvien jaksojen hallitsemana. Kiertokulku saa terävästä ja nykivästä toistosta uusia, ahdistaviakin sävyjä: ihminen on pakotettu toistolle.Luonnon kierrosta ja samalla elämänkaaresta on siinä elämällä mahdoton irtautua. Tanssijoiden katseet seuraavat näkymätöntä kaarta kuin nopeutettua auringonlaskua.
Aamulehti