Huominen

Huominen on Alpo Aaltokosken soolokoreografian uusi versio tanssitaiteilija Delfiina Huczkowskille, ja keskimmäinen Kancheli-Trilogian itsenäisistä osista Eilisen jälkeen (2008), Huominen (2010) ja Rukoilijat (2012). Teossarja pohjautuu georgialaissyntyisen säveltäjän Giya Kanchelin musiikkiteoksiin Aamu-, Ilta- ja Yörukoilijat. Tanssiteoksen alkuperäisen version (2010) tulkitsi Sinikka Gripenberg osana 70-vuotisjuhlaansa.

Huominen kumpuaa tanssijan kehosta. Kyseessä ei kuitenkaan ole henkilökuva, vaan teos tekee yleisemmällä tasolla näkyväksi eletyn elämän, kokemusten ja ajankulun merkityksiä.

Alpo Aaltokoski kertoo: “Huominen vaatii esittäjältään täydellistä antautumista ja vangitsevaa läsnäoloa. Kun halusin tuoda teoksen uudelleen näyttämölle, ajattelin heti Delfiinaa. Hän on yksi valovoimaisimmista estraditaitelijoistamme.”

Tanssi: Delfiina Huczkowski
Koreografi: Alpo Aaltokoski
Musiikki: Giya Kancheli
Valosuunnittelu: Kalle Paasonen
Pukusuunnittelu: Anna Perez
Maskeeraussuunnittelu: Tuija Luukkainen
Kuva: Ninna Lindström
Graafinen suunnittelu: Atte Karttunen / Kirsti Maula
Tuotanto: Alpo Aaltokoski Company / Nomadi-tuotanto

Kesto: 24 min.
(Trailer-videolla tanssii Sinikka Gripenberg)

Lehdistöarvioita

Demokraatti 28.10.2026 Annikki Alku

Teoksesta huokuu, että jotakin vaikeaa ja hämmentävääkin on päätetty jättää taakse ja suunnata katse eteenpäin. Nimenomaan päätetty, sillä 63-vuotiaan Huczkowskin tulkinnassa on vimmaista voimaa, joka kumpuaa nimenomaan päättäväisyydestä. Siitä kertovat käsiliikkeet, jotka työntävät esteitä pois ja avaavat tilaa. Aloitettu matka ei ole helppo eikä mutkaton. Aaltokosken soolokoreografioille tyypillisesti liikkeet eivät välttämättä ole isoja tai monimutkaisia. Sitä enemmän tapahtuu ja liikkuu tanssijan sisällä ja jotta se saadaan välitettyä on jokaisessa hienovaraisimmassakin sormen liikkeessä tai katseen suunnassa oltava valtava sisäinen lataus.

Tämän haasteeseen Huczkowski vastaa upeasti. Hän on sataprosenttisesti läsnä näyttämöllä, mutta ei pingottaen. Hänen tulkinnassaan on täydellisessä tasapainossa niin dramaattisuus kuin epäröivä herkkyyskin aivan kuten Kanchelin musiikissakin. Ripauksen lisää säteilyä esitykseen tuo Anna Perezin suunnittelema hohtavan punainen sametti-iltapuku Huczkowskin yllä.

Helsingin Sanomat 8.10.2010 Jussi Tossavainen

Sinikka Gripenberg on vaikuttava ilmestys, kun hän saapuu ylväänä näyttämölle Anna Perezin suunnittelemassa samettisessa mekossa, joka paljastaa runsaasti tanssijan selkää. Asu on kaunis, mutta niin on sen 70-vuotias kantajakin. Hän nimenomaan osaa kantaa paitsi pukunsa, myös itsensä. Se onkin hienointa Alpo Aaltokosken Gripenbergille tekemässä tanssiteoksessa Huominen. [..] Teos on kovasti sekä tekijänsä että esittäjänsä näköinen. Aaltokoski on koreografioinut teoksen hyvin tiukkaan, eikä improvisoinnin varaa ole. Mutta tulkinta jää tanssijalle ja sen varassa on kaikki. Gripenberg on tehtävänsä tasolla, ja esitys tuntuu hyvin mietityltä ja kypsältä. Kasvojen hienovarainen ilmaisu on täynnä sisäistettyä tunnetta. [..] Pelkkä tuolilla istuminen on kohtauksena merkillisen jännitteinen. Tanssija pitää koko yleisöä hyppysissään hitain elein ja intensiivisin katsein. Teos on myös dramaattinen ja Giya Kanchelin musiikin myötä hipoo pateettisuuden rajoja, mutta ei mene kertaakaan yli. Ei synny tahattoman koomisia hetkiä vaan intensiteetillä vedetty esitys tuntuu läpeensä uskottavalta. [..] Huomion vie aluksi näyttämön etureunassa oleva lautakeinu. Sitä odottaa automaattisesti, että keinulla on joku rooli esityksessä. Odotushorisonttia rikotaan mainiosti, ja katsoja saa jäädä pohtimaan keinun merkitystä. Lapsuus, mennyt, eletty elämä? Huominen?

Uutispäivä Demari, 12.10.2010, Annikki Alku

Gripenbergin sooloesitys Musiikkiteatteri Kapsäkin pienellä näyttämöllä on ensi hetkistä alkaen äärimmäisen latautunut. Jokainen askel, liike ja kasvojen ilme tuntuu sisältävän sisäisesti suunnattoman paljon enemmän kuin mitä ulospäin annetaan näkyä. Tanssijan yhtä aikaa ylväs ja sensuelli olemus vangitsee katsojan tiukasti otteeseensa. [..] Hitaasti hurjistuva ja lopussa jälleen tyyntyvä esitys huokuu dramaattisuutta niin Anna Perezin yönsinisessä samettipuvussa kuin ennen kaikkea Giya Kanchelin musiikissa. Mutta tämä voimaksa tunnelataus istuu Gripenbergille. Samoin kuin Aaltokosken koreografia, joka on hyvin esittäjänsä oloinen, mutta Gripenbergin tanssiin myös uusia sävyjä. [..] Huominen on avoin, täynnä odotusta ja kenties pelkoakin, mutta tanssijalla on lopulta voimaa ja tyyneyttä kohdata se.

Esityshistoria

Uusintaensi-ilta: 27.10.2026, muut esitykset 28.-31.10.2026 Pannuhalli, Tanssin talo, Helsinki (5)

Ensi-ilta: 6.10.2010 Kapsäkki, Helsinki
Esitykset:
8.-15.10.2010 (4), Kapsäkki, Helsinki
15.-18.11.2012, Stoa Itä-Helsingin kulttuurikeskus (3)
29.5. 2015 LéSpace, Helsinki (1)
9.6.2015 Kaktus-tanssifestarit, Kaapelitehdas, Helsinki (1)
23.10.2015 Sotku, Kuopio (1)

Jaa eteenpäin:

Teosesittely Sinfoninen tanssi toivekuvista Balettipantomiimi Okon Fuoko kuuluu Leevi Madetojan pääteoksiin. Madetojan suurteos vuodelta 1927 on...

Lue lisää

Teosesittely “Siemenestä” pohjautuu koreografin kokemuksiin hänen ensimmäisellä Nicaraguan-matkallaan vuonna 1994. Vierailu sisällissodan ja kauppasaarron runtelemassa maassa...

Lue lisää

Minimalistisen herkkävireinen Eilisen jälkeen matkaa itseen ja menneeseen, nykyhetkestä kohti tulevaa, ja muistuttaa toivon kannattelevan elämäämme. Giya Kanchelin musiikkiin...

Lue lisää

Teosesittely Kehon muistissa kulkee koko historiamme, ainutkertainen nykyhetki ja huomisen mahdollisuus. Tanssiteos Navigatio viittaa yhteen ihmisen...

Lue lisää

Teosesittely Klassikkodueton tarina jatkuu triossa “Tämä on vuoteen 2017 päivitetty Seitsemän veljestä. Paitsi että heitä on...

Lue lisää